MONDIORING-SUOJELUKOIRAN KOULUTUS
Teksti: Timo Uusiheimo,

Tässä artikkelissa kuvataan, mitä asioita pitää kouluttaa koiralle Mondioring-ohjelman suojeluosuutta varten. Lajin luonteesta johtuen tässä esitellään kouluttamiseen liittyvää teknistä puolta eli minkälaisia asioita hyvät vietti- ja suojelukoiraominaisuudet omaavalle koiralle pitää olla koulutettuna että sillä olisi mahdollisuus selvitä kilpailuliikkeistä. Liikkeiden kulkuun ei juuri oteta kantaan, kuvaukset löytyvät Mondioring-säännöistä (http://www.mondioring.fi) ja aiemmin ”Palveluskoirat”-lehdessä julkaistusta artikkelista. Koulutustavat perustuvat pääosin Suomen Mondioringyhdistyksen v.2007-2008 järjestämään viiteen seminaariin, joissa kouluttjana toimi belgialainen Eddy Gilson.

Yleistä Mondioring-suojeluosuuden kouluttamisesta

Mondioring-ohjelman suojeluliikkeet voidaan jakaa kahteen osaan. Työskentelyn perustana ovat hyökkäysliikkeet, joita on yhteensä neljä kappaletta: keppihyökkäys (MR1-3), välinehyökkäys (MR2-3), pako (MR1-3) ja pysäytetty pako (MR3). Näissä koiran tulee ympäristöstä ja maalimiehen häirinnästä välittämättä mennä kiinni määrätietoisesti ja epäröimättä, ja olla samaan aikaan ohjattavissa. Ohjattavuutta testataan irroituksissa sekä pysäytetyssä paossa, jossa koira kutsutaan takaisin ohjaajan luokse muutaman metrin päästä maalimiehestä.

Hyökkäästen lisäksi on 3 kpl liikkeitä joissa koiran tulee työskennellä oma-aloitteisesti ilman ohjaajan apua. Näitä ovat ohjaajan puolustaminen (MR1-3), etsintä ja kuljetus (MR2-3) ja objektin vartiointi (MR3). Kahdessa ensin mainitussa koiran ohjaaminen liikkeen aikana ei ole sallittua irroituskäskyä lukuunottamatta. Objektin vartionnissa koira työskentelee täysin itsenäisesti ohjaajan poistuttua paikalta.

Purukohdan valitseminen

Koeohjeen mukaan koira saa purra kokopukuun mihin kohtaan tahansa kunhan se säilyttää otteensa. Käytännössä koiralle koulutetaan tietty kohta purra jolloin mahdollisia purukohtia ovat: puvun jalkaosat, kädet (ml. olkapäät) ja puvun keskiosa. Ylemmissä luokissa on eduksi jos koira pystyy valitsemaan purukohdan tilannekohtaisesti, ilman epäröintiä tai toiminnan määrätietoisuuden kärsimättä. Jalkaosaan puremaan opetulla koiralla tämä merkitsee että sen tulee tarpeen vaatiessa pystyä puremaan myös käteen.

Koulutusta aloitettaessa lähdetään yleensä liikkeelle siitä että koira purisi jalkaan. Tämä on usein paras vaihtoehto koska se antaa koiralle kamppailulajinomaisesti parhaan mahdollisuuden päästä puruun, onhan väistöliikkeitä suorittavalla maalimiehelläkin aina vähintään toinen jalka maassa… Jalkaanpureminen edellyttää koiralta kuitenkin jonkinasteista geneettistä taipumusta ja sisäsyntyistä aktiviteettia, koska koiralla on neljä jalkaa maassa eikä painovoima ole tukemassa koiran tiivistä puruotetta kuten on puvun hihaosaan tai erilliseen suojahiaan purtaessa. Myös maalimiehellä on pienemmät mahdollisuudet työstää alas purevaa koiraa otteen osalta vaan taipumuksen tulee tulla enemmänkin koirasta itsestään. Alaspurevalla koiralla on kuitenkin pieni kilpailullinen etu ylöspurevaan koiraan nähden. Mikäli koira ei osoita taipumusta alas (lue: puvun jalkaosaan) puremiseen, eli se ei pysty kunnon puruotteeseen tai häiriintyy liiaksi ylhäältä tulevasta kuormituksesta, voidaan miettiä koiran siirtämistä ylös. Nyrkkisääntönä on että koira, joka on opettu puremaan alas, on helppo vaihtaa puremaan myöhemmin ylös. Toisinpäin tämä on haastavampaa, koska koira on oppinut keskittymään maalimiehen yläosaan.

Harjoitusvälineistä

Harjoittelu aloitetaan (jalka)hihalla, joita löytyy eri paksuisia ja vahvuisia: pentuhiha, nuorelle koiralle tarkoitetut nro 1 ja 2, sekä aikuiselle koirallekin sopiva nro 3. Jalkahihoja valmistaa useat valmistajat, hyvä hinta/laatusuhde on esim. belgialaisen Seynaeve Dog Sportin ja Pejko Sportin tuotteilla (http://www.seynaevedogsport.com). Jalkahihan saa takaosasta auki avaamalla velcro- kiinnityksen mikä mahdollistaa koiran oikea-aikaisen palkkaamisen. Suomessa näitä on myynyt ainakin Hst Finland, Dog & Cat ja Motivaattori. Kädessä pidettäviä harjoitushihoja löytyy niinikään erivahvuisia, nämä vastaavat pitkälti Ring-puvun hihaa.

Kokosuojapukuja löytyy useita eri mallisia ja tyyppisiä, mutta yleisesti ottaen Mondioringissä käytettävä puku vastaa Ranskan Ring-pukua eli sen tarkoitus on tarjota maalimiehelle kohtuullinen suojaus, liikkuvuutta unohtamatta. Pukuja on yleensä suojauksen osalta kolmea tyyppiä: harjoittelupuku (jossa eniten suojausta), kisapuku (jossa vähiten suojausta, kevyin) ja semi-competion (treeni/kisapuku) joka on edellisten välimuoto.

LIIKKEIDEN HARJOITTELU

Oppimisen ja viettikoulutuksen suhteen pätee muualla kerrotut asiat. Tässä kuvataan lähinnä asioiden opetusjärjestystä ja sekä mitä koiran tulee teknisesti osata suoriutuakseen koetilanteessa.

Hyökkäysliikkeet

Irroitus: koira palaa ohjaajan luokse. Ohjaaja antaa käskyn joko pillillä tai äänellään
Hyökkäyksiä voidaan ruveta harjoittelemaan hampaiden vaihduttua n. 5 kuukauden iässä. Sopiva harjoitusmäärä on koirasta ja sen kehitystasosta riippuen 1-2 lyhyttä harjoituskertaa per viikko. Koiran viettiä voidaan alkuvaiheessa herätellä perinteisillä saalisleikeillä. Kun koira pystyy aktiivisesti tavoittelemaan ja puremaan saalislelua/purumakkaraa tms., voidaan aloittaa peruspurun harjoittelu.

Aloitustilanteessa koiralla on nahkapanta ja siinä kiinni 3-5 metrin liina. Maalimiehellä on 6 osaan halkaistu bambukeppi, joka pitää ilmaan lyödessä sille ominaista ääntä, sekä koirasta riippuen joko pentu- tai nro 1:n hiha. Jalkahihaakin voidaan pitää ensimmäisissä harjoituksissa kädessä mutta alhaalla jalan korkeudella. Pian se kuitenkin siirretään jalkaan.

Vaihe1: Perushyökkäyksen harjoittelussa koira lähetetään suoraviivaisesti pisteestä A kohti maalimiestä. Maalimies seisoo 2-3 metrin päässä, rintamasuunta koirakkoon päin, koiraa bambukepillä ja olemuksellaan innostaen. Ohjaaja pitää liinasta noin metrin etäisyydeltä koirasta ja antaa ”kiinni”-käskyn. Tällöin maalimies lähtee kulkemaan taaksepäin. Ohjaaja ei päästä koiraa vapaaksi vaan liikkuu itse sen mukana maalimiestä kohti, koiraa samalla liinasta jarruttaen. Samalla koira turhautuu ja sen viettitaso nousee. Koirakon vauhti on sellainen että se saavuttaa koko ajan maalimiestä. Etäisyyden ollessa n. puoli metriä, ohjaaja antaa liinasta ”löysät” jolloin koira pääsee puremaan sille tarjottuun etummaisessa jalassa olevaan (jalka)hihaan. Puruhetkellä maalimies siirtää hihajalkaansa taaksepäin, millä varmistetaan koiran vastanotto sekä saadaan koira sulkemaan suunsa ja pitämään puruotteen.

Purun aikana maalimies liikkuu taaksepäin, tässä vaiheessa tasaista rauhallista vauhtia. Maalimies käyttää purun aikana bambukeppiä eri puolilla koiran läheisyydessä, koirakohtaisella tavalla eli pehmeämmällä koiralla varovaisuutta noudattaen. Lopuksi, juuri oikealla hetkellä jolloin koira osoittaa aktiviteettia ja mikä tärkeätä, ei vedä jalkatumpusta (vaan mieluummin työntää sitä purressaan maalimieheen päin) maalimies palkitsee koiran antamalla sille puruvälineen. Puruvaiheen pituus vaihtelee koirasta riippuen, se voi olla verraten lyhytkin.

Vaihe2: Pikkuhiljaa koiran etäisyyttä lähetyshetkellä maalimieheen kasvatetaan. Samoin etäisyys jolloin koiralle annetaan ”löysää liinaa” purua edeltävällä hetkellä, kasvatetaan noin metriin. Viimeisen metrin aikana koiran annetaan hakea rauhassa purupaikka eli tuolloin ei nuorta koiraa häiritä.

Tähän tilanteeseen, jossa ohjaaja lähettää koiran 4-5 metrin päästä ja päästää sen liinasta jarruttaen noin metrin päähän maalimiehestä (josta vapaana), voidaan aina myöhemmin palata kun koiralle opetetaan jokin hyökkäykseen liittyvä asia: jalanvaihto, uuden apuvälineen tai esteen läpimeno tms. Tässä vaiheessa maalimies alkaa käyttämään keppiä oletetun purukohdan edessä lähestymisvaiheen (liinajarrutuksen) aikana eli ennen tuota viimeistä metriä jolloin varsinainen puruuntulo tapahtuu. Keppi voi esiintyä purukohdan yläpuolella tai edessä, tai blokkina jolloin purukohta ”avataan” ennen tuota viimeistä metriä. Näin koira oppii tässä vaiheessa toistojen kautta että maalimiehen häirinnästä ei tarvitse välittää vaan kiinni pääsee aina. Muuta huomioitavaa hyökkäysliikkeen opettamisessa:

–  maalimiehen tehtävä on ”laittaa” koira oikeaan kohtaan puruun, oli kyse ylös (hihaan) tai alas (jalkahihaan) purevasta koirasta. Alas purevaa koiraa opetettaessa maalimies tarjoaa ”hihajalkaa” hieman edempänä, tällöin koira oppii toistojen kautta hakeutumaan puruun lähimpään mahdollisimpaan kohtaan. Tarjotun hihan kulma vaikuttaa siihen mihin kohtaan koira puree eli koira pyrkii yleensä sille lähimpään kohtaan. Näin esim. liian alas purevaa koiraa saadaan siirrettyä ylemmäs hihakulmaa muuttamalla eli pitämällä yläosaa koiraan nähden lähempänä

–  jalkapurijan halutaan kääntävän pään siten että siten että se puree silmät maalimieheen nähden ulospäin. Maalimies voi auttaa koiraa tähän pitämällä hihaa alkuharjoituksissa hieman vinossa koiraan nähden

–  koiraa puretetaan molemmille puolille, vaihtamalla hihaa 50/50-periaatteella. Jos koira on hitaamminkehittyvää tyyppiä, voidaan sitä purettaa aluksi vain yhdelle puolelle

–  maalimies ei lähtökohtaisesti kääntyile tai pyöri purun aikana, vaan pitää koiran edessään, sen selkä ohjaajaansa kohti. Tällöin koira pystyy paremmin työskentelemään maalimiestä kohtaan, tarkoitus on että koira työntäisi purussa ollessaan maalimiehen suuntaan. Tämä on tärkeää myöhemmin alkavan kokopukuvaiheen kannalta, koska tällä tavalla työskentelevällä koiralla on parempi mahdollisuus säilyttää puruotteensa ja hallita maalimiestä

–  vaikka puruotetta ei Mondioringissä syvyyden osalta arvostella, tässä ”belgialaisessa” koulutustavassa käytetään nuorella koiralla varusteita, joihin täyden suun rauhallinen puruote on mahdollista tehdä. Maalimiehen tehtävä on työstää otetta purun aikana. Aihe on liian laaja tässä yhteydessä kuvattavaksi mutta samat perusperiaatteet kuin IPO- koiran koulutuksessakin pätevät. Mondioring-koulutuksessa koiran oikeaa toimintaa vahvistetaan liikkumalla (koirasta pois päin) taaksepäin. Eli toimimalla oikein, vastaamalla maalimiehen liikkeisiin puremalla kovaa, koira saa maalimiehen kulkemaan taaksepäin jolloin koiran käyttäytyminen pikkuhiljaa vahvistuu 
Jos koira on ylöspureva (hihaan) voi maalimies ruveta pitämään bambukeppiä hihakädessä => näin koiraa opetetaan lukemaan kumpi maalmiehen käsistä on ”asekäsi”. Tästä on hyötyä
myöhemmin kilpailutilannetta ajatellen, maalimieshän pyrkii häiritsemään koiraa kepillään joten keppikäsi on myös koiran saatavilla.

Vaihe3: Kun koiraa osaa purra molempiin jalkoihin, tulee määrätietoisesti kiinni eikä häiriinny mainittavasti bambukepistä purun aikana, voidaan siirtyä koulutuksessa eteenpäin ja vähentää liinassa jarrutuksen osuutta. Käytännössä tämä tapahtuu niin maalimies on sijoittunut n.4-5 metrin päähän, liinalla jarrutetaan ainoastaaan ensimmäisen metrin ajan, jonka jälkeen koiran annetaan mennä vapaana. Tässä vaiheessa maalimiehellä voi olla myös 2 jalkahihaa samanaikaisesti, koira joutuu lukemaan puruun tullessaan kumpi jaloista on etummaisena ja valitsee sen. Koira saa vielä (jalka)hihan palkaksi purun lopuksi.

Maalimiehen tulee kiinnittää huomiota koiran turvalliseen vastaanottoon eli jalkapurijalla pitää painonsa taaemmalla jalallaan (koira puree etummaiseen) ja puruhetkellä astuu etummaisella askeleella taaksepäin, tarvittaessa samalla kääntyen. Maalimiehen ”askelkuvio” vastaa IPO- hyökkäyksen vastaanottoa.

Vaihe4: Irroitukset. Nämä tulee opettaa koiralle vielä hihaan purtaessa ennen kokopukuun siirtymistä. Aivan ensimmäisissä irroitusharjoituksissa ohjaaja tai apuohjaaja (kolmas henkilö) voi palkita koiran metrin tai kahden päästä, jolloin se saa palkan suoraan irroituksesta. Tämän jälkeen ohjaaja juoksee koiran kanssa lähetyspisteeseen.
Ohjaaja voi antaa irroituksen avuksi ohjaavan pakotteen kaulaimeen liitetystä liinasta. Irroitusongelmaisella koiralla kannattaa myös pitää puruvaihe lyhyenä. Heti kun koira kääntyy palatakseen ohjaajan luokse, ohjaaja innostaa sitä ja palkkaa sen suoraan paluusta esim. purupatukalla tai pallolla. Koiran saatua pallon tai patukan, ohjaaja palaa juoksujalkaa paikalle josta koira alunperin lähettiin puruun.

Kun irroitus sujuu, ohjaaja kutsuu koiran suoraan lähetyspaikalle ja palkkaa sen suoraan paluusta. Myöhemmin voidaan koira vaatia esim. sivulle perusasentoon ja palkata koira vasta siitä.

Vaihe5: Tässä vaiheessa koira siirretään puremaan kokosuojapukuun, mieluiten harjoitus- tyyppiseen pukuun joka mahdollistaa täyden suun otteen tekemisen (riittävästi löysää käsivarsissa tai jaloissa) eikä ole liian kova. Koulutuksessa normaalisti edennyt koira on tässä vaiheessa iältään vähintään 10-12 kk. Koiran tulee edelleen purra etummaiseen jalkaan tai valita keppi(ase)käsi joka maalimiehellä myös kisatilanteessa on esillä. Siltä vaaditaan irroitukset edelläkuvatulla tavalla ja sen kanssa tehdään paljon toistoja: kiinnimeno, lyhyehkö puruvaihe ja paluu yhdistettynä irroitukseen. Paluunjälkeen koira voidaan ottaa aika-ajoin sivulle perusasentoon ja palkita vasta siitä.

Vaihe6: Ennen tämän vaiheen aloitusta koiran tulee hallita kokopukuun pureminen ongelmitta. Myös irroitus on syytä olla hyvin hallussa. Nyt sille ruvetaan opettamaan yhtä Ring- purukoulutuksen tärkeimmistä asioista eli ns. tukijalkatekniikkaa (l. jalanvaihtoa). Tällä tarkoitetaan sitä että kun koira tähän saakka on oppinut valitsemaan etummaisen jalan, tulee sen tietyissä tilanteissa valita taaempi jalka joka on myös maalimiehen tukijalka. Toistojen kautta koiralle opetetaan että maalimiehen liikkuttaessa tai siirtäessä etummaista jalkaa (mikä on sen merkki että maalimies aloittaa väistön), tulee koiran sekunnin murto-osassa kohdistaa taaempaan jalkaan. Eli etummaisen jalan tahatonkin liikuttaminen maalimiehen kohdalta on merkki koiralle vaihtaa taaempaan jalkaan.
Jalanvaihdon kouluttaminen tapahtuu siten että palataan takaisin siihen vaiheeseen jossa koira lähetetään sitä liinasta jarruttamalla metrin päähän maalimiehestä, josta se pääsee vapaana kiinni. Ennen lähetystä maalimies seisoo toinen jalka edempänä, ja tarjoaa sitä selkesti koiralle voimakkailla ärsykkeillä (näiden ärsykkeiden avulla on tarkoitus takoa koiran päähän erästä Ring-koulutuksen perusperiaatteista eli jos maalimies tarjoaa jotain osaa purtavaksi, se ei ole enää siinä tarjolla puruhetkellä => maalimiehen antaman ärsykkeen tulisi automaattisesti johtaa siihen että koira ennen puruhetkeä valitsee omatoimisesti toisen kohdan, esim. etummaisen jalan sijasta takimmaisen).
Koira lähetetään jarruttamalla ja sen ollessa metrin päässä maalimiehestä, ohjaaja päästää hihnasta irti – samalla hetkellä maalimies vetää etummaisen jalan takimmaisen taakse, jolloin koiran tulee purra nyt etummaisena olevaan tukijalkaan (maalimies voi auttaa alussa koiraa kääntämällä hieman etummaiseksi jäävää jalkaansa). Tätä harjoitellaan paljon, kymmeniä tai jopa satoja toistoja riittävän pitkällä aikavälillä. Pikkuhiljaa koira oppii lukemaan milloin etummainen jalka on tarjolla ja milloin kohdetta tulee vaihtaa. Hyvät ominaisuudet omaava, oikein koulutettu koira ”vaihtaa jalkaa” vauhdin, puruotteen ja kiinnitulon määrätietoisuuden siitä kärsimättä. Tukijalkatekniikkaa opetettaessa maalimiehen sivuilla on hyvä olla siirrettävät aidanpätkät tai muut esteet, joilla varmistetaan että koira tulee puruun kiertelemättä suoraan edestä.
Ylöspurevien (puvun käsiosaan purevien) koirien osalta voidaan edetä samalla tavoin; koira opetetaan reagoimaan puolta vaihtamalla mikäli maalimies kääntää nopeasti ylävartaloaan viemällä etummaisen kätensä taakse, takimmaisen käden siirtyessä eteen.

Jotta koira olisi hyökkäyksien näkökulmasta valmis luokkaan 2-3, pitää sille lisäksi kouluttaa seuraavia asioita:

–  apuvälineiden läpimeno: maalimiehen käyttäessä yhtä isoa tai kahta erillistä läpäistävissä olevaa (sääntöjen mukaan esineen pitää olla sellaisia että koira pääsee niistä läpi) esinettä, tulee koiran mennä niistä läpi sekä tarvittaessa vaihtaa puolta.

–  keppiblokit: 3.luokan tasoisen koiran tulee osata mennä läpi kovasta, täysimittaisesta ”barrikaadista” joka on maalimiehen reilun puolen metrin päähän itsestään 45-asteen kulmassa maahan tekemä blokki. Koiran tulee suoriutua myös muista kepillä tehdyistä blokeista ja häiriöistä. Nämäkin ovat vaiheittain koulutettavia asioita

–  voimakas sivuttaissuuntainen väistöliike: koiralle tulee vaiheittain opettaa miten toimia, kun maalimies tekee voimakkaan väistön sivusuunnassa. Yksi tapa tehdä tämä on opettaa koiraa tähtäämään maalimiehen menosuunnassa olevaan jalkaan. Vaiheittain opetettava asia tämäkin

–  maalimies estää: koiralle tulee opettaa miten toimia kun maalimies estää sitä läpäisemättömällä esineellä tai työntää koiraa pois, kun se on lähetetty lähietäisyydeltä. Koiran tulee hakea vaihtoehtoinen reitti puruun ylä- tai alakautta

–  ylösvaihtaminen: viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, alaspurevan koiran tulee kyselemättä suunnata hyökkäyksensä maalimiehen yläosaan mikäli maalimies yrittää estää sitä purua edeltävällä hetkellä yhtäkkisellä apuvälineellä tulevalla liikkeellä

Pakoliike

Irroitus: koira palaa ohjaajan luokse. Ohjaaja antaa käskyn joko pillillä tai äänellään
Pakoliike on yleensä koiralle verraten helppo, jos koiralla ei ole hyökkäysliikkeissä ongelmia. Paras mahdollisuus tässäkin liikkeessä on alaspurevalla koiralla eli hyökkäyksissä ylös pureva koira tulisi mahdollisuuksien mukaan opettaa puremaan kuitenkin alas pakoliikkeessä. Tämä voi olla vaikeaa mikäli koira on kiihkeä ja aggressiopainotteinen. Suurimmalla osalla koirista se ei kuitenkaan tuota ongelmia sillä koiran kannalta on eri tilanne onko maalimies staattisessa tilanteessa kasvot koiraa kohti lähetyshetkellä tai juokseeko hän koirasta pois päin.

Jalkaanpurevalle nuorelle koiralle, jolle vasta opetetaan hyökkäyksien alkeita, riittää pakoliikkeen opettamiseksi että silloin tällöin koiran annetaan purra myös takaapäin pakoliikkeen omaisesti. Edelleen jos nuorta koiraa opetetaan puremaan hyökkäyksissä (edestä) ylös, tulee pakoliikettä jalkapuruna pitää enemmän mukana jotta koira koiralle iskostuisi edestä ja takaapuremisen ero. Esim. joka kolmas tai neljäs puru voi tapahtua jalkaan takaapäin.

Kun pako otetaan pitemmältä matkalta, koira yleensä valitsee sille mieluisemman puolen purra; tukijalkatekniikkaa tai jalanvaihtoa ei tarvitse tai pidä vaatia. Jos jo hihalajeissa (IPO, VPG) kilpaillutta koiraa halutaan opettaa Mondioringiin tai ylipäätään kokopukutyöskentelyyn, pakoliike ja takaapäin pureminen on hyvä tapa ensimmäisten harjoitusten toteuttamiseen.

Itse koeliikkessä ammutaan purun aikana 9mm starttiaseella, koiran tulee siis sietää laukauksia hyvin. Jos koiran laukaisuvarmuus herättää epäilyksiä, voidaan ensimmäisissä harjoituksissa menetellä niin että maalimies ampuu ennen koiran kiinnilähetystä poispäin juostessaan muutaman laukauksen, jolloin koira liittäää ampumisen positiiviseen ärsykkeeseen.

Pakoliikkeeseen liittyy myös hallintaa, koeliikkeessä koiran pitää kestää paikallaan maalimiehen juostessa poispäin kymmeniä metrejä, ennen kuin ohjaaja antaa kiinnimenokäskyn. Pakoliikkeen vaikeus realisoituu vasta luokassa 3, jossa ohjaaja ei koiraa lähettäessään tiedä onko kyseessä pako vai pysäytetty pako. Koiran jo lähdettyä tuomari osoittaa vihreällä tai punaisella lipulla saako koira jatkaa liikettä vai kutsutaanko se takaisin ohjaajan luokse. Pysäytetyssä paossa täysien pisteiden saavuttamiseksi takaisinkutsu tulee tapahtua kun koira on muutaman metrin päässä maalimiehestä.

Kepin lyönnit

Mondioring-koesääntöjen mukaan koiraan ei saa koskea kokeessa bambukepillä. Koira tulee kuitenkin opettaa sietämään myös kepin osumia kolmesta syystä: a) välinehyökkäys-liikkeessä (MR2/MR3) maalimies saa osua koiraan käyttämällään esineellä b) lyöntien sietäminen ja niiden kouluttaminen on osa suojeluosuuden peruskoulutusta mikä kertoo paljon koiran perusominaisuuksista c) maalimiehillä on etenkin Kv-kilpailuissa taipumus osua koiraan kepillä ”vahingossa”.
Keppi voidaan ”esitellä” koiralle hyökkäyksiä koulutettaessa jo melko varhaisessa vaiheessa seuraavalla tasalla. Maalimies pysähtyy hetkeksi kun koira on purussa vasemmassa jalassa, peittää vasemalla kädellä koiran silmät. Samalla hän napauttaa koiraa bambukepillä kevyesti ja painaa hieman vasemalla kädella koiraa taaksepäin. Tähän koira yleensä reagoi tiukentamalla otetta, ravistelemalla tai työntämällä, jolloin maalimies vahvistaa toivotun käytöksen siirtämällä (jalka)hihaa taaksepäin.

Ohjaajanpuolustus

Irroitus: koira suorittaa jälkivartoinnin, ohjaaja antaa irroituskäskyn aina äänellään. Jälkivartioinnin jälkeen ohjaaja kutsuu koiran luokseen pillillä tai äänellään.
Ohjaajanpuolustus on liike joka on mukana kaikissa luokissa; alimmassa eli ykkösluokassa suurin osa epäonnistumisista tapahtuu juuri tässä liikkeessä. Toteutus voi olla koiralle hyvinkin vaikea, vaikkakin perusidea on yksinkertainen: koiran tulee pysyä ohjaajan vierellä häiriöistä välittämättä ja purra (oikeaa) maalimiestä kun tämä käy ohjaajaan käsiksi.

Ohjaajanpuolustuksessa on järkevää opettaa koira puremaan käsivarteen, riippuen siitä mihin kohtaan pukua se puree muissa liikkeissä. Tämä siksi että liikkuvaan (hyökkäävään) käsivarteen koiran on helppo kohdistaa ja koska on mahdollista, että koiralla on pääsy hyökkäyshetkellä ainoastaan maalimiehen ylävartaloon; hyökkäys tulee esim. esteen tms. ylitse.

Ohjaajanpuolustuksen vaiheita:

Vaihe1: Koiralle tehdään tottelevaisuutta (hallintaa) maalimiehen ollessa samaan aikaan kentällä. Alkuharjoituksissa käytetään vähän häiriöärsykkeitä (esim. bambukeppi), myöhemmin niitä lisätään. Tyypillisessä alkuharjoituksessa maalimies kulkee koirakkoa kohti, tapahtuu ohitus parin metrin etäisyydeltä. Vähän matkan päässä käännös, ja sama toistetaan.

Koiralle opetetaan kättely, eli koiran pitää istua hiljaa paikallaan kun maalimies tulee ohjaajan luo, juttelee niitä näitä ja kättelee ohjaajaa. Tässä koiran tulee oppia uusi asia eli ensi kertaa se ei saakaan purra vaikka onkin maalimiehen välittömässä läheisyydessä.

Vaihe2: Kun perushallinta sujuu hyvin, koiraa voidaan alkaa palkkaamaan purulla oikeasta toiminnasta. Siihen kiteytyy koko ohjaajanpuolustus-liikkeen harjoittelua, tehdään paljon erilaisia asioita ja teknisiä harjoitteita; kun koira tekee opetetun asian oikein, saa se purun palkkioksi. Tämän merkkinä maalimieheltä on kahden käden selvä kontakti (”läppäisy”) ohjaajaan (keskusteluetäisyydeltä eli vajaan metrin päästä). Kontakti/puru koittaa vain silloin kun koira on korrektissa paikassa kiinni ohjaajassa (koskettaa ohjaajaan esim. lavallaan) ja keskittyy maalimieheen. Ensimmäisissä harjoituksissa maalimies voi antaa ylimääräisen ärsykkeen koiran puolimmaisella kädellä, jotta koira ymmärtäisi että nyt se saa purra. Suusanallista käskyä pitää kuitenkin välttää. Seuraa lyhyt rauhallinen puruvaihe jonka lopuksi ohjaaja tulee koiran vierelle jä käskee sen irti. Varsinainen vartiointi voidaan kouluttaa erikseen.

Klassinen ohjaajanpuolustuksen alkuharjoitus menee näin: koirakko seisoo paikallaan, maalimies lähestyy edestä, pysähtyy metrin päähän mukavia jutellen ja kättelee.

Maalimies poistuu, tulee takaisin, pysähtyy metrin päähän ja odottaa pari sekuntia: ja tekee selvän kontaktin kahdella kädellä.

Huom! Maalimies ei tee hyökkäystä koskaan harjoituksessa suoraan liikkeestä vaan kontaktin tulee tapahtua aina pysähtymisen ja lyhyen 2-3 s viiveen kautta. Tämä sen takia ettei koira oppisi ennakoimaan lähestyvää maalimiestä puremalla.

Vaihe3: Koiralle opetetaan ns. spinnaus eli sen tulee kiertää ohjaajan ympäri (pysyen silti vartalokontaktissa) kun ohjaaja seisoo perusasennossa ja maalimies liikkuu 360 astetta jossain ohjaajan ympärillä. Koira voi spinnata aina samaan suuntaan (pelkästään myötäpäivään) tai molempiin suuntiin. Spinnauksen opettaminen tapahtuu esim. niin että ohjaaja ja koira ovat perusasennossa, maalimies tulee noin metrin etäisyydelle ja kiertää koirakkoa myötäpäivään, antaen samalla hieman käsillään tai bambukepillä varovaisesti ärsykkeitä. Ohjaaja auttaa tarvittaessa koiraa hieman kaulaimesta oikeaan suuntaan, huolehtien samalla että koira siirtymisen jälkeenkin koskettaa jalallaan tai lavallaan ohjaajan jalkaan. Kun koira saadaan kiertämään näin puoliksi tai kokonaan ohjaajan ympäri, maalimies palkkaa sen purulla.

Vaihe4: Koiralle opetetaan toiminta ohjaajan istuessa. Koiran tulee pysyä ohjaajan läheisyydessä (mielellään vartalokontaktissa) kun ohjaaja istuutuu tuolille tai penkille. Koira opetetaan aluksi ottamaan tässä aina sama paikka; paikka on koirakohtainen ja se voi olla esim. ohjaajan sylissä poikittain, ohjaajan vierellä istuen tai maassa, ohjaajan jalkojen alla maassa tai ohjaajan jalkojen välissä. Koiran tulee pystyä puremaan tässä riippumatta hyökkäyksen suunnasta (360 astetta). Koira voidaan opettaa valitsemaan myös ohjaajan näkymättöstä merkistä (esim. käsien asento) eri paikka sen mukaan mistä hyökkäys tulee tapahtumaan.

Esimerkkejä muista ohjaajanpuolustusta varten koulutettavia asioita:

–  koira ei saa reagoida maalimiesten tai muiden henkilöiden provokaatioon: liikkumiseen, ääniin tai esim. aggressiiviseen provokaatioon, vaan koiran tulee pysyä ohjaajan luona

–  toiminta kahden maalimiehen kanssa. Perusperiaatteena on että tarkkailla täytyy aina koirakkoa lähempänä olevaa maalimiestä. Lisäksi mikäli maalimies antaa voimakkaita häiriöärsykkeitä ja yrittää kiinnittää koiran huomion itseensä, pitää koiran hakea toista maalimiestä (mahdollisesti piiloutunutta) toisesta suunnasta.

–  koiran tulee seurata ja pysyä ohjaajan vierellä erilaisissa tilanteissa: ohjaajan kantaessa esinettä yhdellä kädellä, tai isoa esinettä kahdella kädellä. Ohjaajan kantaessa isoa esinettä (esim. paarit, lauta tms.) yhdessä maalimiehen tai maalimiesten kanssa. Ohjaajan työntäessä esim. kärryjä tai polkupyörää. Ohjaajan ja koiran istuessa kärryjen tai auton lavalla, kulkiessa portaissa, erilaisilla alustoilla jne.

–  koira ei saa välittää sitä kohti heitetystä esineestä, sen päälle heitetystä vedestä, ohjaajan heittämästä tai potkaisemasta esineestä, maalimiesten äänellään tai jollakin kojeella antamasta ärsykkeestä jne.

Etsintä, vartionti ja kuljetus

Irroitus: koira suorittaa jälkivartoinnin, ohjaaja antaa irroituskäskyn aina äänellään. Kokeessa viimeisen irroituksen ja jälkivartioinnin jälkeen ohjaaja kutsuu koiran luokseen pillillä tai äänellään. 
Koeliikkeessä ohjaaja lähettää koiran tuomarin määrittelemästä pisteestä, koira etsii maalimiehen omatoimisesti joko kentän reunalla lähellä aitaa tai keskemmällä kenttää olevasta piilosta. Piilo voi olla Ipo-tyyppinen tai mikä tahansa muu piilo, koiran ei tarvitse päästä tai mahtua itse piilon sisään. Seuraa vartiointivaihe, jonka intensiteettiä ei arvostella – riittää että koira on tarkkaavainen, muuten maalimies pakenee piilosta. Kuljetuksessa maalimies liikkuu kentällä tuomarin ennaltamäärittelemän reitin, jonka aikana suorittaa kolme oma-alotteista pakoyritystä, jolloin koiran tulee estää pakeneminen puremalla. Reitillä voi esteitä ja rakenteita, joiden avulla maalimies yrittää saada koiran tarkkaavaisuuden herpaantumaan ja luotua välimatkaa koiraan. Ohjaaja kulkee samaa reittiä 3 metrin päässä, koira liikkuu maalimiehessä kanssa itsenäisesti, koiran sijainti voi olla maalimiehen jommalla kummalla puolella seuraamassa, maalimiehen takana tai jalkojen välissä. Tai näiden yhdistelmä. Koiran onnistuminen pakoyrityksen estämisessä arvioidaan vain ja ainoastaan vähentämällä jokaista maalimiehen ja koiran välille syntyneen välimatkan metriä kohden yksi piste.

Etsintä, vartiointi ja kuljetus opetetaan koiralle erikseen, ja yhdistetään kokonaiseksi suoritukseksi vasta myöhemmin. Haukkumisen ja vartionnin opettaminen voidaan aloittaa nuorelle koiralle muiden liikkeiden lomassa. Koska maalimiehellä on kokopuku, jota ei voi koiralle antaa palkaksi, käytetään esim. purupatukkaa jolla koira voidaan palkita.

Kuljetuksen opettamisessa on tärkeää opettaa koira ”liimaamaan” maalimieheen kiinni (painamaan) kaulalla ja vartalollaan, jotta maalimiehen pakeneminen olisi mahdollisimman vaikeata. Tämä tapahtuu runsaiden toistojen kautta, maalimies vaatii kaulaimesta tulevalla pakotteella koiraa lähellensä ja palkitsee sitä tästä käytöksestä aika ajoin, pakenemalla l. antamalla purun koiralle palkkioksi. Liikkeen luonteesta johtuen siinä onnistuinen on lähes kokonaan koulutusmaalimiehen varassa, ohjaajan osuus on ainoastaan kävellä perässä ja käskeä koira irti.

Toinen tärkeä asia on tukijalkatekniikan (kts. edellä) hallinta, koska tässä liikkeessä maalimies saa väistellä koiraa mielinmäärin. Samasta syystä ylöspurevalla koiralla on huonot mahdollisuudet selvitä kuljetuksesta siedettävillä pisteillä.

Kuljetuksen opettaminen voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:

Vaihe1: koira opetetaan kulkemaan maalimiehen kanssa, joko maalimiehen jommalla kummalla puolella seuraten, maalimiehen takana tai jalkojen välissä.Paikan valinta riippuu koirasta, mutta sivulla seuraaminen soveltuu useimmille koirille. Koiran ei tarvitse pitää tätä yhtä paikkaa koko kuljetuksen ajan, yleensä se oppii toistojen kertyessä vaihtamaan paikkaa muuallekin, esim. maalimiehen peruuttaessa pystyesteen ohitse (koira ei mahdu olemaan maalimiehen sivulla) se voi siirtyä maalimiehen eteen. Samoin maalimiehen siirtyessä takaperin kävelyyn, myös koira voi seurata takaperin tai siirtyä maalimiehen etupuolelle. Kun koira on puhdas eikä häiritse maalimiestä puremalla tai muuten, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Koiran ei tule katsoa maalimiestä vaan mieluummin lukea maalimiehen jaloista ja alavartalosta milloin maalimies tekee pakoyrityksen. Tämä taito, ja pakoyrityksen erottaminen muuten vain nopeasta liikkeestä tulee vain runsaiden toistojen ja harjoittelun kautta. Huom. jos koiralle on opetettu katsekontakti ohjaajaan tottelevaisuuden seuraamisosuutta varten, saattaa se haitata kuljetuksen opettamista tältä osin.

Vaihe2: koiraa ruvetaan vahvistamaan antamalla sille puru palkkioksi. Tärkeintä tässä palkitsemisessa ja puremisessa ylipäätään on, että koiran ei koskaan anneta purra liikkuvaan jalkaan vaan sen tulisi kohdistaa aina tukijalkaan. Tämä korostuu kun koira saa purra ensi kertaa kuljetuksessa: maalimies ei missään nimessä saa antaa purua koiran puoleista jalkaa heilauttamalla. Oikea tapa purua annettaessa on kääntyä koiraan päin ja samalla hetkellä vetää koiran puoleinen jalka tukijalan taakse, ehkä hieman vielä tarjota tukijalkaa koiraan päin. Liikkeen pitää olla nopea.

Koiran purtua hetken ajan (kokeessa 3 s), ohjaaja käskee sen irti jolloin maalimies samalla pysähtyy. Koittaa lyhyt vartiointivaihe, koira voi olla tässä esim. maassa tai istumassa jollain puolella, tai esim. maalimiehen jalkojen välissä. Muutaman sekunnin pienen odotuksen jälkeen maalimies lähtee liikkeelle, jolloin koira hakeutuu sille opetettuun paikkaan ja kuljetus jatkuu.

Vaihe3: maalimies liittää liikkumiseen vauhdin vaihdoksia, kumartuu koiraa kohti, kävelee juopuneen tavoin jne. Eli muuttaa toimintaansa, koiran tulee pysyä puhtaana ja toimia sille opetetulla tavalla, mitä käytöstä maalimies vahvistaa.

Vaihe4: tässä vaiheessa koiralle opetetaan kuinka sen tulee toimia maalimiehen ylittäessä erilaisia esteitä. Esteet ovat reitilä olevia pitkiä n.60-80 cm korkeita esteitä, joiden yli on mentävä. Perusajatus ylityksissä on että koira tulee ylittää este kun maalimiehen takimmainen jalka ylittää sen, oli tyyli mikä tahansa. Koira palkitaan purulla sen tehdessä näin, ei tietenkään joka kerrasta. Etummaista jalkaa ei saa seurata koska muuten maalimies ohjaa koiran sen avulla esteen toiselle puolelle, paeten itse toiselle puolelle. Niinikään maalimiehen vartaloliikettä ei saa samasta syystä seurata, vaan ainoastaan odottaa sen jälkimmäisen siirtymistä. Esteen ylitys tapahtuu normaalisti melko hitaasti, tässäkin on hyödyksi jos koira tunkee maalimieheen kiinni kaiken aikaa (vrt. edellä).
Koiralle tulee opettaa ylitykseen liittyen useita erilaisia variaatioita: maalimies peruutta esteen yli, maalimies vie ensimmäisen jalan yli ja kääntyy, maalimies lähestyy estettä sen päädystä jne. Koiralle tulee näyttää nämä, kaikissa variaatioissa silti riittää että koira seuraa maalimiehen jälkimmäistä jalkaa.

Harjoiteltaessa tulee huomioida että koiraa ei palkata esteellä tai sen välittömässä tuntumassa koska tästä aiheutuu helposti tökkimisiä ym. epäpuhtautta. Sen sijaan siirrytään onnistuneen ylityksen jälkeen 2-3 askeletta ja palkitaan koira vasta sitten.
Vaihe5-> Maalimies voi liikkua lisäksi esim. portaita, pöydälle, erilaisille alustoille, veteen – kaikilla näillä koira opetetaan toimimaan.

Kuljetusliikkeen kouluttamisessa onnistuminen on kiinni koulutusmaalimiehen taidoista, koska ohjaajan osuus on lähinnä pysyä etäällä ja huolehtia irroitusten sujumisesta. Se miten koira oppii liikkeen hallitsemaan muotoutuu lukuisten harjoitusten ja toistojen kautta. Koiran liiallista pakottamista pitää välttää (kuten muitakin liikkeitä opetettaessa) koska se saattaa koiran itsenäisesti tapahtuva työskentely saattaa kärsiä siitä. Kuljetusliikkeen opettaminen perustuu pikemminkin positiiviseen vahvistamiseen eli koiran palkkaamiseen toivotusta käyttäytymisestä. Mikäli irroitusvaihe tuottaa ongelmia, voidaan sitä ehkä helpottaa pitämällä puruvaihe kokeenkaltaisena eli noin kolmen sekunnin pituisena.

Objektinvartionti

Irroitus: koira irroittaa purtuaan omatoimisesti ja palaa vartiomalleen esineelle.
Tässä lueteltuna muutamia perusperiaatteita objektinvartiointiin liittyen. Itse koeliikkeessä ohjaaja on poissa paikalta ja koiran pitää pysyä objektilla sekä purra sen ”varastamista” yrittävää maalimiestä ilman erillistä käskyä. Tämän jälkeen koiran tulee omatoimisesti irroittaa ja palata objektille odottamaan seuraavaa yritystä. Yrityksiä on yhteensä kolme kappaletta ja maalimiehiä 1-2 kappaletta, jotka työskentelevät yksi kerrallaan. Maalimiehellä voi olla apuväline, pieni tai suuri, jolla hän yrittää hämätä koiraa. Maahan on merkitty vartioitavan esineen ympärille kahden ja viiden metrin säteellä ympyrät, täydet pisteet saavuttaakseen koiran pitää toimia eli purra ja irroittaa kahden metrin ympäyrän sisäpuolelle.

Koiralle opetettavia asioita ovat esimerkiksi:

1.    Etujalkojen asettaminen objektille tai sen päällä makaaminen. Koiran pitäisi olla objektilla hiljaa haukkumatta. Säännöissä ei ole tästä mainintaa, tärkeintä on että koira toimii, mutta käytännössä hiljaa olevalla keskittyneellä koiralla on parempi mahdollisuus selvitä harjoituksesta hyvillä pisteillä

2.    Kääntyminen objektilla 360 astetta, maalimiehen liikkuessa ympärillä. Koiraa voidaan auttaa kahden liinan avulla. Koiran tulee säilyttää kontakti esineeseen kääntyessäänkin. Maalimies auttaa esim. antamalla ärsykkeitä bambukepillä mikäli koira hidastelee.

3.    Pureminen kun maalimies on noin 1.5 metrin päässä. Ohjaaja ei saa käyttää ”kiinni käskyä” vaan maalimies ensimmäisillä kerroilla maalimies voi tehdä pienen rytminvaihdoksen ärsykkeenä koiralle. Toistojen myötä koira oppii arvioimaan etäisyyden.

4.    Purtuaan koiran pitää irroittaa itsenäisesti, ekoilla kerroilla ohjaaja voi auttaa Irti- käskyllä. Koiralle signaalina irroitukseen toimii se että maalimies nostaa ja vetää jalkaansa voimakkaalla liikkeellä taakse päin. Vaihtoehtoisesti koiran voi opettaa irroittamaan vakiopituisen, esim. 3 s puruvaiheen jälkeen. Jotta koira oppii ymmärtämään toistojen kautta että sen tulee irroittaa hetken purtuaan, on puruvaihe pidettävä aina samanpituisena.

5.    Koiran tulee vaihtaa tukijalkaan puruun tullessaan (opetettu hyökkäyksissä) eli koiran hyökätessä maalimies vetää lähemmän jalan pois.

6.    Koiran tulee purra vaikka maalimies on liikkumaton, eli purua pitkitetään ja maalimies voi auttaa kepillä koiraa pysymään purumoodissa. Vasta jalannosto/veto aiheuttaa koirassa irroituksen.

7.    Koiralla ruvetaan käyttämään erilaisia apuvälineitä häiriönä ennen purua tai koiran puruun tullessa. Koiran tulee mennä isojen esineiden läpi.

8.    Viivan luku, koira opetetaan lukemaan milloin maalimies astuu maassa olevan 2 metrin viivan yli. Vaihtoehtoisesti tämä voidaan opettaa jo kohdassa 3

9.    Jne…

Objektinvartiointi on kaikkien ring-lajien vaativin ja koulutuksen kannalta työläin liike.

Pysäytetty pako

Pysäytetty pako opetetaan koirille, joista voidaan olettaa että niillä on valmiudet ominaisuuksiensa puolesta selvitä luokkaan 3 saakka. Ennen kuin liike viedään kentälle, voidaan koiraa valmistella tulevaan harjoitukseen opettamalla sille takaisinkutsumiseen liittyvä tilanne. Tämä tapahtuu niin että avustaja vie kentälle koirasta muutaman kymmenen metrin päähän esim. IPO-hihan tai Ring-jalkahihan, laskee sen maahan ja siirtyy sivummalle. Ohjaaja vapauttaa koiran ja kun koira on suunnilleen puolivälissä matkaa, kutsuu ohjaaja sen takaisin pillillä tai omalla äänellään ja koiran palattua palkkaa sen esim. purupatukalla. Muutaman kerran jälkeen tilanne on koiralle tuttu ja asiaa voidaan ruveta opettelemaan maalimiehen kanssa.

Modernissa tavassa opettaa liike koiralle hyödynnetään apuohjaajaa ja pitkää, kymmenen metrin liinaa. Maalimies aloittaa liikkeen normaalina pakoliikkeenä, ohjaaja lähettää koiran (1.). Apuohjaaja on sijoittunut lähetyspaikasta eteen sivulle, ja pitää pitkää liinaa toisesta päästä kiinni (2.) Huom. apuohjaajan paikka ja etäisyydet on tarkkaan mitattava liikettä valmisteltaessa. Koiran ollessa tarpeeksi pitkällä, apuohjaaja ohjaa koiran liikkeen ohi maalimiehen, kulkusuunnassa sivulle pitkän liinan avulla (3.) Ohjaaja kutsuu koiran luokseen ja palkitsee valmistelevassa harjoituksessakin.

Loppujen lopuksi liikkeessä on kyse siitä että onko koiran työskentelytehokkuus ja viettivoima tasapainossa sen ohjattavuuden kanssa. Eli pystyykö koira täysitehoisesti suorittamaan pakoliikkeen kun on mahdollisuus että ohjaaja kutsuu sen takaisin. Koulutukseen ja pakoitteisiin hyvin vastaava, usein tietynlinjainen koira saattaa alkaa ennakoimaan takaisinkutsua. Vastaavasti useilla vahvantyyppisillä koirilla Keski-Euroopassa on ongelmia liikkeessä eli pysäytetty pako epäonnistuu kilpailuolosuhteissa (koira on oppinut kilpailutilanteen mikä on yleinen ongelma paljon kilpailevilla koirilla). Tasapainon saavuttamiseen vaikuttaa myös missä suhteessa ”aitoja” pakoja ja pysäytettyjäversioita harjoitellaan. Jos koira toimii pysäytetyssä paossa, jälkimmäisiä ei saa olla liikaa vaan niitä harjoitellaan silloin tällöin.

Liikkeiden opetusjärjestyksestä

Siirryttäessä treenaamaan esim. IPO-kilpailukoiraa Mondioringiin, on usein järkevää keskittyä aluksi MR1-liikkeisiin, kuten hyökkäyksiin ja ohjaajanpuolustamiseen. Kuitenkin kun ruvetaan treenaamaan nuorta koiraa Mondioringin ylin luokka tähtäimenä, on edettävä koiran kannalta koulutuksellisesti järkevässä järjestyksessä:

1. Hyökkäysliikkeet

Nämä muodostavat lajin koulutuksellisen perustan eli ensimmäiseksi opetetaan koiralle kiinnimenot jalkatumppuun ja kokosuojapukuun eri tlianteissa, irroitus pillillä tai äänellä annetulla käskyllä, paluu ohjaajan luokse.

2. Objektinvartiointi

Seuraavaksi aloitetaan objektin vartioinnin koulutus, koska tämä muistuttaa hyökkäyksen harjoittelua eli koiran tulee edelleenkin palata lähtöpisteeseen (objektille) irroituksen jälkeen. Suurin ero edelliseen on että puruunmeno ja irroitus tapahtuu koiran taholta oma-aloitteisesti.

3. Ohjaajanpuolustus

Kun perusrutiini objektilla on hallinnassa, aloitetaan ohjaajan puolustamisen harjoittelu. Tämä on ensimmäinen liike jossa koiralle tulee opettaa irroituksen jälkeinen vartiointi. Irroituskäsky annetaan aina äänellä.

4. Etsintä, vartionti ja kuljetus

Kuljetuksen (transport) opettelua voidaan aloitella myös erillisenä harjoituksena riippumatta etsintä- ja vartiointiosuuksien edistymisestä. . Tämä tapahtuu siten että ohjaajan puolustamisen lopussa tapahtuvan vartioinnin jälkeen maalimies antaa koiralle seuraa kuljetusta merkitsevän käskyn ja aloittaa liikkeen.

5. Pysäytetty pako

Pysäytetty pako opetetaan koiralle viimeisenä. Tämä voidaan tehdä myöhemmin, koiran ollessa 2-3 vuotias. Tällöin se on ja se on jo kilpaillut 2-luokassa ja sillä on vahva rutiini hyökkäyksiin.